Tahtoisin takaisin nuo nuoruuden tunteet täydet ja terävät. Katselin tänään arviolta alle parikymppistä tiukkaa farkkupeppua, joka hehkui ja valui hymyä ja tunnetta. Tuossa iässä tunteet ovat vielä tosia. Niistä puuttuu kokemus ja suhteellisuus. Ne ovat paljaita, hyökkääviä ja määrääviä. Silloin haluihinkaan ei liity analyysiä. Nuoruuden huumassa ei edes pysty valitsemaan tyttöjen väliltä, vaan silloin valitsee melkein jokaisen tytön riippumatta siitä, onko se käytännössä mahdollista vai ei.
Joskus rinta oli pyhä. Pelkästään tytön paljas iho oli pyhä. Mihin on tuo pyhyys kadonnut? Missä on tunteen kokonaisuus ja peittävyys?
Nuoruudesta fantasiointiin liittyy lasten hyväksikäytön ongelma. Joskus kiihotun kuvasta, mutta en tiedä, kuinka vanha kuvassa keikistelevä tyttö on. Toivottavasti yli 18, edes yli 16 eikä pakotettu tai moraalittomasti mukaan juoniteltu.
Kinkkisintä ikää on päätellä aasialaisista. Tämä kaunotar lienee Suomen lakien mukaan luvallista riistaa. Uh!
RSS Feed (xml)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti